My journey to U.S is around the corner!

   Totta tosiaan mun pitäisi lauantaina suunnata nokka kohti AMERIKKA! Juttuhan on se, että mulla alkaa koulu olemaan sen verran lopussa jo tässä vaiheessa vuotta että hain vapaaehtoispalvelukseen ulkomaille ja nakki napsahti mun kohdalle.

Menen Meadowview Biological Research Station nimiseen tutkimuskeskukseen auttelemaan Amerikan luonnonvaraisten lihansyöjäkasvien kasvattelussa Paikka sijaitsee Virginian osavaltiossa. Heillä on jenkkilässä maan kansallinen tötterölehtikokoelma ja he palauttavat lihiksiä takaisin luontoon ja opettavat ihmisiä lihisten saloista.

Mä meen sinne 90 päiväksi eli ajaksi 2.4.- 30.6. Vähän harmittaa kun menee Vappu ja äitienpäivä puhumattakaan Juhannuksesta ohitse, mutta jos ei nyt lähde reissuun niin ei sitten koskaan.

Lennän ensin Köpikseen ja sieltä Washington D.C. Pikkasen jännittä äkun en ole paljonkaan matkustellut yksin. Vaihtolennolle ehtiminen jännittää koska aikaa siihen on vain 45 minuuttia. Lisäksi tietysti jänskättää usan rajalla kun ne taitaa kysellä kaikenlaista että miksi tulen tänne ja mitä teet, missä asut ymm.  Mulla on vapaaehtoisviisumi että sen puoleen  kaikki paperihommat on tehty ja maksettu.

Mää tulen päivittelemään tätä blogia koska onneksi heiltä löytyy nettiyhteys hahah.

Pitäkään kädet ristissä!!! :-)

  Really. My U.S.A journey will start at the end of the week as I wil fly to the States on Saturday. I'm going there to carry out a voluntary service at Meadowview Biological Research Station. I will live there upcoming 90 days and help with their endeavor to protect local bog habitats including Sarracenia and carnivorous plants! Their mission is to preserve and research current few populations and restore plant species that have disappeared nor about to disappeear due buiilding  and drainage.

I will be living at their research station from April to late June. I fry through Copenhagen and I'm a bit afraid how canging planes will go as well as how they will question comes at the U.S Borders.

Keep your thumbs up that I will get a safe and happy flight(s) as well as journey! I am still going to update my blog here so keep an eye on it :-)

suuri suru

Ei siihen lopulta pystynyt valmistautumaan vaikka viitteitä oli jo monta vuotta  olemassa...  Tänään pitkän elämän elänyt rakas Ninnimme lähetettiin paremmille metsästysmaille pitkän iän uuvuttamana ja useiden vanhuuden vaivojen heikentämänä.

Muutimme nykyiseen taloomme -98 ja Ninni saapui seuraavana vuonna -99 ilastuttamaan lapsiperheen arkea. Ninni tuli Kodittomilta kissoilta (nyk. Phesy) ja oli löydettyessään jäädyt auton alle tai sen töytäisemäksi. Tuolloinen ikä oli tuntematon, mutta Ninni oli jo tuossa vaiheessa aikuinen, varmaan 4 vuotias. Muistan edelleen kuinka Ninni vietti 2 ensimmäistä viikkoaan vanhempiemme huoneessa, seinän ja vaatekaapin välisessä tilassa piilossa muilta. Mietin millaista eläimen pitämistä tämä on kun kissaa ei näkynyt ja sitä piti ruokkia kolosta.

Ninni tosiaan oli luonteeltaan ujo ja arka sekä sekä meni vieraita piiloonsekä omasi henkilökohtaisen pelkotilan erästä tuttuamme kohtaan. Ennen tiedä millaista kohtelua Ninni sai kokea ennen meille pääsyä. Ninnin suurimpiin tekoihin ja muistoihin kuului muunmuassa se, kun olimme vuonna 2004 Heinolassa asuntomessuilla ja kotiin tullessamme Ninni oli ilmeisesti pelästynyt jotain, kiivennyt takan hormiin ja oli täysin musta ja talo samantien.
Ninni piti myös ulkoilusta narussa. Se sai parhaimpina aikoinaan oravan ja jopa harakan kiinni vaikka narun olisi luulut rajoittavan sen menemisiä. Ulkona Ninnin lempipaikka oli loikoilla lättänänmuotoiseksi painuneen norjanangervon alla - ja pyöriä lopulta 10 kertaa narun kanssa pensaan ympäri. Ruoista Ninni piti eniten mikrossa lämmitetystä seistä ja jauhelihasta jonka se pystyi haistamaan paketin aukaisun yhteydessä rientäen paikalle.

Ninni sai oleskella kotonamme rauhakseen 5 vuotta ennen Nupun saapumista 2004. Nuppu haettiin myös Kodittomilta kissoilta ja siellä se oli saanut ylevän statuksen paikan kuningattarena. Meille tullessaan se ei suostunut luopumaan arvoistaan eikä niinkään suostunut Ninnin bestikseksi. Kahdelle kissalle kuitenkin löytyi omaa tilaa ja he tulivat ihan jees juttuun.

Uusimpana tulokkaana Nikke saapui vuonna 2012. Ninni oli tuolloin jo noin 17 vuoden ikäinen.  Nikke oli pentuikäinen 4 kuukautta ja vilinää riitti. Ninnillä ei kuitenkaan koskaan tuntunut olevan niin äidillisiä tuntemuksia että se olisi Nikkeä hoivaillut. Varmasti johtui myös korkeasta iästä, ei vaan jaksanut enää leikkiä. Hyvinä hetkinä molemman makoilivat samalla sängyllä ja Nikke pesi Ninnin naamaa tämän olessaan. Nupulta Nikke ei saanut koskaan mitään hellyyden osoituksia, pelkkää sähinää ja tassun heilautuksia jos meni liian lähelle.  Sen sijaan Ninni toimi Nikelle äitikuvana ja hellyydenosoitusten kohteena.

Tällä vuosikymmenellä Ninnin elo alkoi jo hieman laantua. Toissakesän se vietti paljolti sisällä koska oli niin kuumaa. Sen sijaan viime kesä oli sen verran viileä että se jaksoi oleilla terassilla läkähtymättä. Suurin askel huonompaan tapahtui tämän vuoden vaihteessa. Yhtäkkiä Ninni oli kuihtuneen oloinen, sen luut alkoivat tuntumaan nostettaessa ja vettä alkoi kulumaan entistä enemmän. Lisäksi Ninni alkoi hengittämään yhä vaivalloisemmin suullaan ja sen käveleminen muuttui honkkelinnäköiseksi. Kuivaruoka ei enää vanhoilla hampailla maistunut vaan ruoka vaihtui moiseihin ja helposti pureskeltaviin kissavauvanruokii.

Ninnin viimeisenä viikonloppuna oli talossa yksin kissojen kanssa. On äärimmäisen surullista nähdä kuinka oman tähänastisen elämän läpi kulkenut ystävä häipyy hiljalleen pois, ja kuinka tämän katsominen tekee kipeää. Odota vielä, kohta pääset parempaan paikkaan missä ei ole kipuja ja missä asiat ovat paremmin kuin sinä ne ansaitset.

Koko perheemme tulee aina muistamaan sinut. Ninni. Muutuit lopulta Näkymättömästä niin näkyväksi, aivan kuten muumeista nimesi saanut tyttö.

Kiitos yhteisestä 17 vuoden taipaleestamme

Ninni 21v

n.1995 - 23.3.2016

Seedlings grow grow!

    Lapset kasvaa nopeasti, vaikkakin näin talvikuukausina aika tuntuu kuluvan hitaasti ja tuntuu etteivät kasvit kasva maksimaalista nopeuttaan. Noh, sitä kutsutaan talveksi. Ylemmässä kuvassa itse risteyttämäni kannukasvin taimet 9kk isäisinä ja alempana 3kk ikäisiä tötterölehden taimia

  Babies sure do grow up fast! My Nepenthes (x Tiveyi x veitchii) seedling are now 9-month old and those Sarracenia an a few Drosera are 3-month-old.

spath x spect

  Oon tykästynyt tähän risteymään pikku hiljaa. Hankin sen jo viime vuonna, mutta koska katkaisin vahingossa kehittyvän kannunalun niin on pitänyt odottaa uutta kannua. Aivan ihanan punasen värinen!


I've began to really like this cross. I aquired it last year but since I accidently chopped off its tendril I really have been waiting for a big "wow" like this. Spathulata parentage seems to affect very nicely and gosh its so lovely red! :)))

Heliamphoras

  Tuntuu että joku pieni flussanpoikanen olis saamassa otetta. Yskä on semisti palannut ja tuntuu kuin olis koko ajan vähän poissaoleva ja "epäterve". Oli ihan kamalaa olla 3 viikkoa nyt joulu-tammikuussa kurkkuyskäsenä enkä tahdo että sellanen tila palaa. Epähuomiossa ja varmaan tyhmyyskouraisena vedin vielä tomaattiveitsellä vasempaan etusormeen että hyvä minä :'''D Kyllä sen huomaa jos ei ole ihan skarpimmillaan. Noh, Posivil Sprayta vaan kurkkuun ja nukkuu!

Niin, ja kuvissa komeilevat tänään aurinkokannuja - eli Heliamohora-suvun kasveja. Pitävät tosi kosteasta ilmanalasta ja valosta sekä vaativat selvät päivä-ja yölämpötilojen erot. Mulla tällä hetkellä tuolla kellariterrassa päivällä 22C ja yöllä 10C. Kesällä erot ovat pienemmät jotenka nää kasvaa parhaiten kyllä talvikuukausina.


Photos of my Heliamphoras that seem to me thriving under my winter conditions. H. pulchella "Akopan Tepui" is just too adorable and tiny whereas my oldie H. heterodoxa x minor is growing out from its pot (should find a new one eventually!) ja H. heterodoxa is still making juvenile pitchers...