Päivä alko aikaseen kun Richin puhelimen herätys soi kuudelta. Se muuten ajo partansa tossa pari päivää sitten, että mä periaatteessa saan nyt totutella uuden miehen kanssa elelyyn täällä :D Tosiaa, tänään oli, tai piti olla iso kampanjapäivä "The Community Give" joka kannustaa ihmisiä lahjoittamaan voittoa taivoittelemattomille yhdistyksille rahaa. Ja mitä enemmän lahjoituksia yhdistyksen saa, sitä toennäköisemmin ylempi järjestö palkitsee yhdistyksiä rahapalkinnoilla.
Meijän piti lähteä kaheksaks Bowling Green'in keskustaa promoamaan tätä meijän yhdistystä ja jo aamusta näky, että tulee sateinen päivä. Siellä keskustassa meillä on vakiokauppa josta käydään ostamassa muun muassa työhanskaa, viilaa, kanisterin nokkaa (mitä nyt on tullu viime aikoina ostettua). Ihan luvalla sitten pystytettiin kaks pöytää siihen putiikin eteen. Rich meni ovensyvennykseen ja minä sitten liikkeen oven viereen sateenvarjon ja mainoslehtien kanssa - plus eteen puutarhapöytä. Kummankin pöydälle yks tötterölehti koristeeks. Phil kävi hakemassa läheisestä kahvilasta pienen, 0,5l (!) kahvin, jollamun oli sitten tarkoitus pysyä hereillä. Mua pikkusen huvitti koko tilanne. Se, että jo säästä päätellen emme näkisi paljoa ihmisiä kaupungilla kävelemässä. Toiseksi oma ujous hirvitti. Jos mulla ei ehkä Suomessa olis pokkaa pitää pöytää kävelykadulla niin miten mulla sitten olis täällä jenkeissä - ja vielä pitäis puhua englanniksikin! Ei jestas sentään! Ja mut pistettiin vielä paraatipaikalle esille. Ihmiset ajeli siitä vieressä ja näin kuinka niiden katseet porautu muhun - kattoivat kuin halpaa makkaraa. Tai siis että oon pikkasen erinäkönen kuin muut täällä, ainakin jos verrataan hiustenväriä. En ole nähnyt täällä kenelläkään yhtä vaaleaa tukkaa kuin mulla.
Aika siinä sitten vieri ja miehet parkkeeras autojaan tien viereen ja minä kurkistin sateenvarjon alta ja kysyin "can i give you a flyer??". Ja ne oli enimmäkseen -"juu". Richillä ei ollut samanlaista säkää, mutta sanoin etä se taisi johtua paikanvalinnasta - sekä naisellisesta vetovoimasta. No ehkä vain vähän! :D Siis keissi oli vaan se, että oltiin miesten liikkeen edessä. Sadekin ehti loppua nopesati kun siihen ilmestymisemme jälkeen. Pakattiin kamat puoli yhdeltätoista ja lähdettiin kävelemällä viemään mainoslehtisiä. Olin udellu etteikö voitaisi jättää lehtisiä ihmisten postilaatikoihin. Mehän lähdettiin kävelemään yhtä katua pitkin, Rich oikealla puolella ja minä vasemmalla. Täällä on kahdenlaisia postilaatikoita. Toisene tulee aamulehti ja toiseen tavallinen posti. Tai sitten ihmiset saa päättää, että päivän lehti heitetään pihalle muovipussissa (vähän niinkuin leffoissa!).
Tosiaan jaettiin niitä lehtisiä ja mullekin yks nainen pamahti ovelle heti kun olin ottanut kaks askelta laatikolta. "MItäää sinä pistit minun laatikkooni??" Sitten minä huudan sille, että ollaan tälläsellä asialla ja ollaan voittoa tavoittelematon yhdistys tosta vieresta - "Minäää en mitään lahjoitaa!" K thanks bye. Kaikkia ei voi miellyttää. Tien päässä oli risteys ja siitä sitten päästäisiin Bowling Green'in citycentteriin. Rich sanoi kipaisevansa mäkkäriin viemään lehtisiä ja mä jäin odottelemaan siihen ulos. Samalla kuulin autojen töötteilyä.
Täällä on musta aika normaalia että autot tööttäilee. Oli sitten kyseessä, että tervehditään kaveria TAI yritetään saada jonkun huomio. Mulla katse kiersi hetken ennen kuin huomasin, että mäkkärin viereen oli pysäköitynä kaks jenkkilava-autoa - ja, että pojathan ne siellä mulle tööttäili ja heilutti käsiää. Voi kuinka koominen tilanne. Mä mietin mielessäni, että tuu jo Rich sieltä mäkkäristä tää alkaa menee kiusalliseksi. Noh, mä ajattelin käyttää tilanneta hyväkseni ja käppäilin sit sinne autojen luokse. Parkkipaikka oli avoin ja paikalla muita ihmisiä sekä uskoin Richin tulevan millä hetkellä takaisin pelastamaan mut jos jotain arvaamatonta kävis. Noh periaattessa ehkä tyhmästikin ajateltu, ei voi mitään. Heitin amerikkalaiset Whazzup'it siihen ja selitin, että haluisivatko pojat mukaansa mainoslehtisiä ja, että he voivat lahjottaa yhdistyksellemme. Taaimmaisemmassa autossa olleet pojat ratkesivat nauruun kun huomasivat, että mainoslehtiset saanet vähän hämmenty saamastaan huomiosta. Onneks Rich tuli siihen paikalle ja kierros jatkui. "Tiedäthän, että pitää olla sitten varovainen tollasten kanssa?"- Se virkkoi. Kyllä ja anteeksi - mut tein sen puhtaasti meijän yhdistyksen takia.
Siitä sitten jatkettiin ruokakauppaan, josta kukkakauppaan josta pankin kautta autolle ja takas asemalle. Täksi päiväksi luvattiin pilvistä ja sateista ja mulla oli pukeutuminenkin se mukaista. Oli pistänny neuleen päälle ja oli ihan hiessä ja tyytyväinen kun sai vaihtaa capreihin ja t-paitaan. Samalla asemalle tullessamme huomattiin, että lahjoitussivustolla on bugi päällä ja kukaan ei voi lahjoittaa. Meni sitten suurimmalta osaksi läskiksi tämä juttu. Jos ihmiset ei pääse lahjottaa, ei ne varmaan palaa toiseen kertaan.
Loppupäivästä eroteltiin S.jonesii't eri ryhmiin alkuperän mukaan sekä pussitettiin kukkia. Lisäksi kävin meijän kasvimaan kimppuun jonka oli vallannu meillä Suomessakin tunnettu vesiheinä. Tai ainakin Stellaria- sukuinen tähtimö kasvi. Rich lähti siinä sitten pankkiin antamaan oman panoksensa tämän päivän kampanjaan. Siinä vaiheessa oli jo pikkusen alkanut sataa. Mä painuin sisälle kylppäriin hinkkaamaan Nissanin jalkamattoja, koska olin läikyttänyt kotimatkalla kahvia omalle matolleni ja ajattelin, että olisi parempi kuin pesee sekä ajajan, että pelkääjän matot. Siinähän sitten ehtii taas myräkkä syntyä ja salamaa lyö, ja minä hinkkaan ammeessa auton mattoja. Ajattelen taas, että kuinka koomista tää elo täällä voi olla. Vähän samalla fiiliksellä kuin aamulla kun oltiin jo ehtitty lähteä täältä ja Rich muisti unohtaneensa tuolit asemalle. En mä tiedä. Mä taidan hymyillä välillä liikaakin. :)
No comments:
Post a Comment
kiitos! :-)