Amerikassa ollaan!

Huhhuh mikä reissu!

Pakkaamisesta tuli kamala stressi ja loppujen lopuksi matkaan lähti kammottavan painoinen matkalaukku. Saappaat jätin kotiin, koska ne ei olis mahtunnu muuten mukaan :'D

Tosiaan la 2.4. oli matka. Lento Helsingistä Kööpenhaminaan olis pitänny lähteä klo 11, mutta se lähtikin vasta n. klo 11:15. Koko sen matkan ajan mietin, että mitenköhän tuun ehtimään seuraavalle lennolle kun tää on näin myöhässä. Lennolla oli vaan alkoholittoman nesteen tarjoilu, enkä saanut vieressä istuneesta miehestä selkoa oliko hän tanskalainen vai suomalainen. Noh, kone oli kuiteski pienin jossa oon ikinä ollu. Koneeseen mahtu vain 80 matkustajaa, ja ne joilla oli hiemankin isohkon kokoinen cabin laukku joutu pistämään ne ruumaan.


Kone oli Kööpenhaminassa n. klo 11:45. Sisko oli ennen Tanskan lentoa kattonnu että seuraava lento lähtis portilta C20. No koneessa ilmotettiin seuraavaks jatkolennolle lähtevien portteja ja olihan se C20. Kööpenhaminan kentälle päästyäni ajattelin vaan, että nyt on pakko nopeesti etsiä se portti. Jossain vaiheessa katoin sitä lentolistaa ja Washingtonin kohdalla luki Gate C20 Closing 5 minutes. Voi kamala sitten tuli äkkiä vedettyä kamala sprintti miettien, että "tästä et saa myöhästyä!!". Toi portti oli vielä jännästi yhen mutkan takana ja käännyin vielä takas katsomaan, että olikohan tää oikea suunta. No sit siinä oli tiskiä ja kysyin, että meneekö tää Washingtoniin ja se oli "juu juu".  Noh, mä liityin pitkään jonoon kun ihmisiä oli jo menossa siihen koneeseen.

Mulla oli toisesta kengästä kengännarut auennu ja oin varmasti tosi rähjäinen kun iäkkäämpi pilotti toivotti tervetulleeks ja katto mikä paikka mulla oli. Paikkanumero oli aika hyvä. Ajatella, että koko koneessa on sellaset 300 istuinpaikkaa niin mulla numero oli 43 B. En päässyt siis ihan ikkunapaikalle mutta ikkunapaikkalaisen viereen. Siis ihan älytön lentokone! Kaikki kiilsi ja jokaisella oli naamansa edessä viihdenäyttö.Koneessa oli 2+ 4+2 paikkaa eli kone näytti sisältä isolta öö elokuvateatterilta kun sitä porukkaa mahtu niin paljon istumaan. Parin 4-5 tuolirivin päässä edessä oli koneen vessat jota tuli itekin kokeiltua ensimmäistä kertaa ikinä! Lento keski siis about 9 tuntia josta 5 ensimmäistä meni ihan hyvin. Luin itsepintasesti lehtiä tiettyyn pisteeseen saakka kunnes päätin itekin kokeilla sitä "viihdenäyttöä". Siitä siis sai musiikkia ja elokuvia sun muuta näkymään. Ite katoin Yksin marssissa ja vähän Rio 2sta. Mut suunnilleen kaikki katteli jotakin.
Viimeiset 4 tuntia oli pahimmat ja viimeinen tunti oli pahin. Kyllä ne jotain tomaattioliivileipää tarjoili siinä mutta multa meni alas vaan omenamehua. Aloin pikkasen voida jo pahoin ja mietin, että kunnialla tästä on selvittävä. Siis mä kai kelasin, että mitähän siellä Washingtonin kentällä tapahtuu. Mitä ne kyselee, onko mun laukku saapunnu kohteeseen, osaanko mennä siellä kentällä ynnä muut pyöri mielessä.

Vihdoin ja viimein kone laskeutui. Meijät vietiin sellasella "ratikalla" varmaan sinne päärakennukseen jossa oli eka passitarkastus. Koska mulla oli viisumi niin pääsin jollain "extra-linjalle"  suoraan tarkastajalle. Se oli sellainen tummaihonen mies joka pyöritteli mun passia ja kyseli mitä teen ym. No siinä mä sitten aloin selittelemään miten mä tunnen nää tutkimuskeskuksen tyypit ja sit näytin mun kansiota jossa on "viisumi" sun muita papereita. Vihdoin se hellitti ja mä painoin sormenjäljet sellaiseen tunnistuslaitteeseen. Peukalo ja nuut neljä sormee kerralla.

Sitten laukkua piti odotella hihnalla. Se tuli. Luojan kiitos. Avaimenperä oli irronnut mutta muuten laukku oli ihan hyvässä kunnossa - ja painava! Seuraavalla pisteellä käytiin näyttää passi sekä lentokoneessa saatu tullauslomake. Ajattelin ehkä liian sinisilmäsesti kun pistin, että mulla on mukana kengät jossa voi mahdollisesti olla multaa koska oon tehny niillä viherhommia. No sitten se tarkastaja passitti toiseen huoneeseen ja linjalle C. Siellä oli sit varmaan aloittelija tiskin takana joka tapitti ruskeilla silmillä ja uteli muun muassa mun rahoista ja päätti kai vielä googlettaa onko mun harj.. siis vapaaehtoispaikka olemassa. Sit se sano, että "mene istumaan kun mun pitää rauhassa saada lukea tää kansio" No minä menin odottelemaan ja tän tarkastajan seuraan tuli varmasti vanhempi tarkasta ja sit ne kutsu takasin. Sit ne alko kaksistaan tenttaamaan, että mitä mä teen ja mitä nää kasvit on ym. ja mitä teen ammatikseni ymm. Samalla kun ne pläräs mun vihkoa niin tää vanhempi osotteli monisteita sormella sanoa varmaan, että "tästä me puhuttuun että se on sitä ja sitä varten".
Loppujen lopuks ne päästi mut menemään sanoen, että "kaikki paperit on kunnossa" ja pidä hauskaa Amerikassa.

Ei vitsit ja sitten se oli menoa.  Tutkimuslaitoksen Richard oli vastassa lapulla jossa luki mun nimi. Sitten me käveltiin parkkipaikalle jossa Phil (pomoin) oli tosi vastassa ilosesti. Ajeltiin sen jälkeen Washingtonista Fredericsburgin ohitse tänne tutkimuslaitokselle.

 Edelleen on vähän vaikea uskoa mitä eilen tapahtu ja, että mä oon ihan eri maassa ja ihan toisella puolella maapalloa verrattaen Suomea. ja hei MÄ OON NYT AMERIKASSA!

Palaillaan! :----)

Ainut tosidte siitä että oon käynny CPHn kentällä.

Että sellaista viihdettä koneessa.

Lentsikkaruokaa!

Onko tullattavaa vai ei?